tiistai, 12. syyskuu 2006

Luulin silloin, että elämäni oli tylsää

Luulin silloin, että elämäni oli tylsää. Halusin elää spontaanisti, joutua mielummin vaikeuksiin, kuin elää tylsää elämää. En jaksanut ajatella seurauksia, ainakin saisin jotain muisteltavaa.

 

Nyt. En saa enää pyörää pysähtymään, vaikka haluaisin.

tiistai, 12. syyskuu 2006

Yksinäiseksi minut tekee vain se etten pysty luottamaan kehenkään

184448.jpgMinulla on paljon hyviä ystäviä, sanon aina. Ympärilläni on paljon ihania,valloittavia,hienoja persoonallisuuksia. Mutta silti olen pohjimmiltani yksin. Minulla on kokoajan jalka oven välissä, varautuneena luottamuksen ansainneiden pettämiseen. Kokoajan on voimassa plan-B, katastrofi-suunnitelma jos kaikki hajoaa.

Minä olen yksin, omillani tässä maailmassa, koska en luota kehenkään niin paljoa, että voisin antaa heille osan vastuustani, tehtävistäni tai salaisuuksistani kannettavaksi. Minulta löytyy ymmärrystä mitä kummallisemmalle käytökselle, mutta minä en usko löytäväni ymmärrystä keneltäkään.

Minulla on kieroutunut sarkastinen huumorintaju, ironiset tytöt eivät pääse naimisiin, minulle sanottiin joskus. Lapset eivät ymmärrä ironiaa.

Mutta enhän minä koskaan saanutkaan olla lapsi. Minä olin vanhempieni paras ystävä. Koska meidän perheessä ei tarjoiltu lastenruokaa erikseen, meidän perheessä ei ollut lasten ja aikuisten mielipiteitä, meidän perheessä tehtiin kaikki yhdessä. Meidän perheessä haluttiin olla avoimia.

Kiitos vain kunnioituksesta, mutta en olisi välittänyt nähdä sitä kaikkea.

Minua hävetti kun kavereilla oli kotiintuloajat, joista pidettiin kiinni, mutta minä sain itse päättää milloin tulen. Kasvatin itse itseäni, vaikka olisin halunnut äidin ja isän.

Tein elämäni täyteen sääntöjä ja aikatauluja, joista ei voinut joustaa, kunnes romahdin.

tiistai, 5. syyskuu 2006

Päästä irti

184440.jpgPäästää irti..miltä se mahtaisi tuntua? olisiko kaikki ihan sekaisin kun en enää kontrolloisi kaikkea. Mitä kaikkea minulla olisi aikaa tehdä, jos en tuhlaisi aikaani kontrollointiin? Mitä minä tekisin sillä ajalla?

 Mitä jos luottaisin joskus siihen, että asiat kyllä hoituvat tavallaan, ilman että minä teen kaikkea kaikkien puolesta. Mutta sillä on eroa siihen osaako pitää huolta itsestään vai ei. Minun täytyy pitää ensisijaisesti huolta itsestäni. Jos aikaa ja voimia riittää, voin surra muiden vaikeuksia. Minä saan sanoa etten jaksa.

 Kaikkia ei tarvitse miellyttää, kukaan ei hyödy siitä mitään. Kukaan ei halua että hänelle teeskennellään. Rakkaus on sitä miten toista ihmistä kohtelee, ei sitä mitä tälle sanoo. Minulla on oikeus vaatia pyyteetöntä ja anteeksiantavaa rakkautta. Millään muulla ei ole merkitystä, sillä se on teeskentelyä.

 Minä päätän yrittää päästää irti. Yritän kuoria tunteettomuuden kuoren yltäni. Yritän tuntea miltä minusta tuntuu, enkä hautaa tunteitani naamioiden taakse tai fyysiseen rasitukseen.

 Ihmisyyteni ja arvokkuuteni ei ole kiinni menestyksestäni tai suorituksistani. Minä olen hyvä näin. Minua ei tarvitse muuttaa. Hemmetti jos vielä joskus pohjimmiltani uskoisin tämän

tiistai, 5. syyskuu 2006

Minä olen rakastettava sellaisena kuin olen

184447.jpgIntohimoinen ja tunteellinen.

Ne ovat aina olleet kuvailuja, joita pitämistäni henkilöistä on sanottu. Toisaalta ne ovat niitä piirteitä, joita itsessäni peittelen. Näen suurta tuskaa ja vaivaa salatakseni nämä piirteet itsestäni. Jos joskus vahingossa, ajattelemattomasti päästän irti, häpeän ja rankaisen itseäni.

 Mitä jos päästäisinkin irti. Antaisin itseni olla julkisesti tunteellinen, herkkä ja intohimoisesti asioihin suhtautuva. Voisiko se olla niin kamalaa? Eikö juuri se tekisi minusta mielenkiintoisen? Eikö juuri se loisi minun ja muiden ihmisten välille yhteyttä, ettei minun tarvitsisi salailla?

 Minun ei tarvitsisi toivoa salaa, että ihmiset näkisivät paksun kuoreni alle. Minun ei tarvitsisi vihjailla pahanolon tunteinani ja loukkaantumistani. Voisin sanoa rehellisesti, että joku on loukannut minua teoillaan, sen sijaan että kieltäisin tapahtuneen.

 Mitä pahaa siitä voisi seurata? Minä olen vain tavallinen inhimillinen haavoittuva ihminen. Minä olen varmaankin ainoa tässä maailmassa joka yrittää uskotella jotain muuta. Minun ei tarvitse kestää kaikkea, minä ansaitsen kunnioitusta ja rakkautta.

HENKILÖKOHTAISTEN OIKEUKSIENI LUETTELO

1. Minulla on lukuisia valintamahdollisuuksia el

ämässäni pelkän hengissäpysymisen lisäksi.

2. Minulla on oikeus l

öytää ja tuntea Lapsi sisälläni

3. Minulla on oikeus surra sit

ä, mitä en saanut, vaikka olisin tarvinnut, tai sitä, minkä sain, vaikken tarvinnut tai halunnut.

4. Minulla on oikeus el

ää omien arvojeni ja normieni mukaisesti.

5. Minulla on oikeus tunnistaa oma arvoj

ärjestykseni ja pitää sitä sopivana.

6. Minulla on oikeus sanoa ei mille tahansa, mihin en tunne olevani valmis, mik

ä tuntuu vaaralliselta, tai sotii arvojani vastaan.

7. Minulla on oikeus arvokkuuteen ja kunnioitukseen.

8. Minulla on oikeus tehd

ä päätöksiä.

9. Minulla on oikeus m

ääritellä ne asiat, jotka minä panen tärkeysjärjestyksessä ensimmiseksi ja kunnioittaa niitä.

10. Minulla on oikeus siihen, ett

ä minun tarpeitani ja toiveitani kunnioitetaan.

11. Minulla on oikeus lopettaa keskustelu sellaisten ihmisten kanssa, jotka saavat minut tuntemaan itseni nolatuksi tai n

öyryytetyksi.

12. Minulla on oikeus olIa ottamatta vastuuta toisten k

äytksestä, tekemisistä, tunteista tai ongelmista.

13. Minulla on oikeus tehd

ä virheitä eikä minun tarvitse olIa täydellinen.

14. Minulla on oikeus odottaa rehellisyytt

ä toisilta.

15. Minulla on oikeus kaikkiin tunteisiini.

16. Minulla on oikeus olla vihainen ihmiselle, jota rakastan.

17. Minulla on oikeus omaan ainutlaatuisuuteeni tuntematta, etten ole tarpeeksi hyv

ä.

18. Minulla on oikeus tuntea pelkoa ja sanoa: "min

ä pelkään".

19. Minulla on oikeus kokea pelkoa, syyllisyytt

ä ja häpeää ja sitten vapautua niistä, päästää ne menemään.

20. Minulla on oikeus tehd

ä päätöksiä tunteitteni, arvostelukykyni tai minkä tahansa valitsemani seikan pohjalta.

21. Minulla on oikeus muuttaa mielt

äni milloin tahansa.

22. MinuIIa on oikeus olIa onnellinen

23. Minulla on oikeus tasapainoon eli "juuriin". ja pysyviin, terveisiin ihmissuhteisiin valintani mukaan.

24. MinuIIa on oikeus oman aika

ani ja tilani tarpeisiin.

25. Minun ei tarvitse hymyiII, kun itkett

ää.

26. Min

ä saan olla rento, Ieikkisä ja kevytmielinen.

27. Minulla on oikeus oIla joustava ja tuntea oloni mukavaksi silloin.

28. Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.

29. MinuIIa on oikeus olla avoin parantaakseni kommunikointikykyj

äni, jotta tulisin ymmärretyksi.

30. Minulla on oikeus yst

ävystyä ja tuntea oloni leppoisaksi ihmisten parissa.

31. Minulla on oikeus olla ymprist

össä, jossa ei solvata.

32. Minulla on lupa olla terveempi kuin ymp

ärilläni olevat ihmiset.

33. Kykenen pit

ämään huolta itsestäni tapahtui mitä tahansa.

34. Minulla on oikeus surra todellista menetysta tai menetyksen uhkaa.

35. Minulla on oikeus luottaa ihmisiin, jotka ansaitsevat luottamukseni.

36. Minulla on oikeus antaa anteeksi sek

ä muille että itselleni.

37. Minulla on oikeus antaa ja saada rakkautta ilman ehtoja.

 

Oikeudet lainattu aal:n sivuilta

 

 

 

perjantai, 1. syyskuu 2006

Ne joita eniten rakastaa, niitä eniten satuttaa

184441.jpgHäpeä. Nyt minä sen ymmärsin. Kyse ei ole vain minun häpeästäni, on kyse isän häpeästä, äidin häpeästä. Suojellakseen häpeää, kaikki kuorrutetaan naurulla ja kauneudella, salaisuuksia varjellaan kaikin voimin.

Isä oli häpeissään. Hänen kaatseestaan saattoihuomata, että hän yritti kovasti ajatuksissaan kuvitella olevansa jossain muualla. Silmissä tyhjä katse, jalat melkein kykenemättömät liikkumaan.

Häpeän aihe oli täysin olematon, ei sellaista kuulu hävetä. Mutta häpeä syntyi pelosta, että nyt kaikki saa tietää. Täysin mitätön tapahtuma, ja kaaosteorian tapaan hän uskoi että nyt kaikki romahtaa. Mikään ei ole enää täydellistä.

Anteeksi isä. Tiedän että tilanne aiheutti sinulle hengenahdistusta. Mutta jollain kieroutuneella tavalla minä nautin siitä. Näin sinussa sen tunteen, jonka kanssa olen itse kamppaillut vuosia, tietämättä mistä se tulee. Mutta nyt ymmärsin, se tulee teiltä.

Pieni mitätön seikka saa minut uskomaan, että kaikki kulissit jotka olen vaivalla rakentanut, romahtavat yhdestä huomaamattomasta tönäisystä.